Tapahtumat

Yhdistyksen tapahtumista ja tavoitteista kuluvana vuonna kertoo vuoden 2024 toimintasuunnitelma ja edellisen vuoden toiminnasta V uoden 2023 toimintakertomus.

Joulukuu 2024

lauantai 7.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (7.12.2024 klo 10:00)

sunnuntai 8.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (8.12.2024 klo 10:00)

maanantai 9.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (9.12.2024 klo 11:00)

tiistai 10.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (10.12.2024 klo 11:00)

keskiviikko 11.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (11.12.2024 klo 11:00)

torstai 12.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (12.12.2024 klo 11:00)

perjantai 13.12.2024

Myyntipöytä nro 35 Olivia kirpputorilla (13.12.2024 klo 11:00)

Mitä Miettii Miettiset korttelinsa kohtalosta? - Esitelmä- ja keskustelutilaisuus pääkirjasto Joelissa lauantaina 23.11.2024

Esiintyjät olivat paikalla lähes tuntia ennen yleisön saapumista.

Vasemmalla istuu mikkeliläinen toimittaja ja historiantutkija Ville Vilén läppärinsä ääressä. Valkokankaalle heijastettuna on Vilénin pari vuotta sitten ottama kuva ”Hulikan” talosta, joka tänä vuonna täytti 160 vuotta.

Entisen kotitalonsa kuvan edessä seisovat puolen Suomen halki Savonlinnaan varhain aamulla matkanneet rautakauppias Juho Miettisen pojantyttäret, pikkusisko Eevamaija Miettinen-Kopsa (Tampereen teatterikesän ex-tiedottaja) ja isosisko Liisa Laatu (eläkkeellä oleva Jyväskylän kirjastotoimen johtaja).

Kieltenopettaja Johan Edvard Hellmanin vuonna 1864 rakennuttama talo on päässyt mukaan H. Gleserin vuosien 1867–1873 välillä Nälkälinnanmäeltä ottamaan Olavintorin näkymään. Tämä on todennäköisesti ensimmäinen kuva ”Hulikan” talosta. Noihin aikoihin tontilla oli muun muassa hevostalli.

Vilén toi esityksessään ilmi, että Hellmanin jälkeen talon omisti jonkin aikaa nimismies W. Brofeld, ennen kuin talo 1900-luvun alkupuolella siirtyi rautakauppias Juho Miettisen omistukseen.

(H. Gleserin kuva on vapaasti saatavissa Museoviraston sivuilta osoitteesta kuvakokoelmat.fi)

Liisa Laatu kertoi Miettisen tontin vehreästä pihapiiristä omena- ja kirsikkapuineen. Ystävien kanssa retkeiltiin usein Miettisten Kallislahdessa sijaitsevaan Hepokiven huvilaan. Miettisen taloon oli kaksi ovea. Lasten oli lupa kulkea sisään vain keittiön oven kautta. Iso askel kohti aikuisuutta oli oma avaimen saamineen vieraiden käyttämään paraatioveen.

Vuonna 1969 Miettisen talo vuokrattiin kokonaisuudessaan Radioapu Oy:lle (nyk. Norelco), koska vanhimmat lapset olivat jo lähteneet maailmalle ja äiti kahden nuorimman kanssa muuttanut Linnanhovin taloon.

Selostus Miettisen tontin pakkolunastuksesta eteni vuoropuheluna Ville Vilénin ja Liisa Laatun välillä.

Vuonna 1975 lehdestä saatiin yllättäen lukea, että kaupunki halusi rakentaa Linnalan Työkeskus ry:n tarpeisiin Miettisen tontille ja kahdelle viereiselle tontille 8000 kerrosneliömetrin suuruisen monitoimitalon, mikä edellytti Miettisen koko tontin haltuunottoa ja kaikkien rakennusten purkua. Miettisen perikunta palkkasi asianajan. Seurasi viiden vuoden mittainen neuvotteluprosessi. Kaupunki tarjosi aluksi tontista 509 000 markan myyntihintaa, mutta lopulliseksi hinnaksi vuonna 1979 sovittiin 685 000 markkaa. Vanhempien kuoltua tontti olisi joka tapauksessa jouduttu myymään, mutta yksityinen ostaja olisi todennäköisesti maksanut tontista paljon enemmän.

Ennen tilaisuuden alkua, tilaisuuden aikana ja tilaisuuden jälkeen monet halusivat verestää tuttavuuttaan ”Miettisen tyttöjen” kanssa ja kertoa muistojaan jopa kuudenkymmenen vuoden takaa. Itse asiassa tuntui, että moni oli tullut paikalle juuri tästä syystä. Kuvassa Eevamaija Miettinen-Kopsalle on selvinnyt, että edessä seisoo lapsuudesta tuttu valokuvaaja Paavo Sihvosen tytär Marketta Sihvonen, ja juttu on lähtenyt käyntiin.

Tuolirivit ympärillä ovat tyhjiä, sillä esityksen alkuun on vielä aikaa. Kaiken kaikkiaan yleisöä oli paikalla reilut kolmekymmentä henkeä.

Keskusteluosuutta edelsi Nälkälinnanmäki-Seuran puheenjohtajan Harri O. Halkon tietoisku Hulikan ja Solmun korttelin kaavoitustilanteesta.

Alueella on 1.11.2017 voimaan tullut asemakaava, jonka mukaan alue on asuin- liike- ja toimistorakennusten korttelialuetta. Rakennusoikeus on 6000 k-m². Tontille voidaan tehdä yksi tai kaksi kerrostaloa. Kaavan toteuttaminen edellyttää Hulikan ja Solmun purkamista.

Valtuustoaloitteen pohjalta laadittiin vuoden 2022 kaavoituskatsauksen täydennykseksi Hulikan ja Solmun talojen korttelista kustannus- ja kaavoitusselvitys, jossa huomioitiin talojen säilyttäminen. Selvitys valmistui 12.4.2023. Sivutuotteena havaittiin, että voimassa oleva kaava on ylimitoitettu ja epärealistinen toteutettavaksi.

Säilytysvaihtoehtoja esitettiin kaksi. 1) Vain Hulikka säilytetään, ja Tottinkadun puolelle rakennetaan kuusikerroksinen asuintalo. 2) Molemmat talot säilytetään, ja eteläpuolelle rakennetaan puistoa ja pysäköintialue.

Kuvassa puheenjohtaja esittelee parempana pitämäänsä vaihtoehtoa, jossa sekä Hulikka ja Solmu säilytetään. (Palautteessaan strategisesta yleiskaavasta seura esitti, että Hulikka kunnostettaisiin ja Solmu purettaisiin mutta korvattaisiin ennallistetulla uudisrakennuksella.)

Yleisökeskustelussa esitettiin keskittymistä Hulikan taloon. Purettiinpa talot tai ei (purkuluvat on jo olemassa), alueelle toivottiin puutalorakentamista etenkin nyt, kun paikkakunnalle on avattu teollisen puurakentamisen laboratorio ja kun Samiedussa edelleen opetetaan perinteisiä talonrakentajan taitoja. Sovittiin, että Nälkälinnanmäki-Seura ja toinen yhdistystaho, josta oli edustaja paikalla, yhdistäisivät voimansa Hulikan ja Solmun korttelin puurakentamisen puolesta heti vuoden 2025 alussa.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Vanhan kirjastorakennuksen 60-vuotisjuhla yhdessä Savonlinnan musiikki- ja tanssiopiston kanssa 22.8.2024 klo 15 - 18

Vanhan kirjaston eteinen oli sisustettu kansanmusiikkiteemaan sopivaksi räsymatoin, ruostunein maitotonkin, hopeapajuin, pihlajanoksin ja koristeellisin peilein. Kaikki rekvisiitta eteisessä samoin kuin pääsalissa oli kotoisin seuran puheenjohtajan Harri O. Halkon kotitilalta Kallislahdesta.

Eteisen kautta kirjaston pääsaliin ja edelleen Akvaario-saliin kävi tilaisuuden järjestäjien ja esiintyjien lisäksi reilusti yli viidenkymmenen juhlavieraan tie.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Juhla alkoi kantelemusiikilla. Kuvassa kanteleklubi kokonaisuudessaan: Takarivissä seisovat sisarukset Lyyli ja Jenni Tuomela, Matti Saarelainen ja Luise Liefländer-Leskinen sylissään 11- tai 15-kieliset kanteleet sekä musiikinopettaja Sirkka Kosonen käsissään jouhikko. Eturivissä istuvat myös konserttikanteletta soittava Päivi Tostelbe sekä avainviulun soittaja Marjo Liimatainen.

Kanteleklubi soitti mm. kantelesävelmän Kerimäeltä.

Lyyli ja Jenni Tuomela esittivät myös jouhikkokappaleen yhdessä Sirkka Kososen kanssa. Sisaruksilla oli käytössään heidän pappansa Matti Saarelaisen valmistamat Villas-malliset jouhikot. Lyyli oli osallistunut oman jouhikkonsa rakentamiseen.

Kantelemusiikki jäi soimaan pitkäksi aikaa kuulijoiden korviin. Vielä puolitoista tuntia myöhemmin Akvaario-salissa esitelmien ja lyhytfilmin jälkeen ensimmäinen yleisöpuheenvuoron käyttäjä totesi, ettei ollut kuullut missään kanteleen helkähtelevän niin kauniisti kuin vanhan kirjaston pääsalissa. Tila oli hänen mielestään kanteleen soittoon täydellinen, ei liian suuri eikä liian pieni.

Kuva: Maija Tiainen

Juhani Heiskan esitelmän otsikkona oli ”Hungerborghista Nälkälinnanmäeksi”. Kuva on aivan esityksen alusta, jossa selvitellään Hungerborgh-nimen alkuperää ja käyttöä.

Heiskan esitys kattoi mäen historian tärkeimmät vaiheet 1640-luvulta 1950-luvulle. Selvisi, että kiistaa mäen kaavoituksesta on käyty vuosisatoja. 1830-luvun lopulla ja uudelleen sata vuotta myöhemmin kiisteltiin siitä, sopisiko mäki kirkon paikaksi. Ei sopinut. Kirkon sijaan mäelle nousi vuonna 1873 Constantin Kiseleffin suunnittelema näkötorni ja kesäravintola.

Heiska kävi esitelmässään läpi näkötorniravintolan vaiheita Lindforsin kokoelman sijoituspaikasta matkailijayhdistyksen ja vapaapalokunnan toimitiloiksi. Jatkosodan aikana vuosina 1941-1944 näkötorni oli ilmavalvonnan käytössä. Kahta tornissa kiikaroivaa ja yhtä puhelimeen puhuvaa lottaa kukaan läsnäolijoista ei kuvien perusteella ensi näkemältä varmuudella tunnistanut.

Esityksen päätti perusteellinen kuvaus vapunvietosta Hungerborgilla ja Nälkälinnanmäellä konsertteineen ja torventöräyksineen 1800-luvun loppupuolelta vuoteen 1954.

Kuva: Torsti Aspivaara

Harri O. Halko loi esitelmäosuudessaan katsauksen Nälkälinnamäen kirjastotalon vaiheisiin pohjanaan Tapani Bomanin Elävä Nälkälinnanmäki -tilaisuudessa vuonna 2010 pitämä luento.

Pääkohtia esityksessä olivat Maija Suurlan ja Kaisa Harjanteen alkuperäisen näkötornin ja terassikahvilan sisältävän kaavaluonnoksen hylkääminen, kirjastotalon arkkitehtuurin esittely, kirjastotalon saama laaja julkisuus, Oili Mäen taideteosten, musiikkiosaston, alakerran näyttelytilan sekä kirjaston monipuolisen kulttuuritoiminnan esittely – ja sen ikävän tosiasian kertominen, että kymmenen vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta, 1970-luvun puolivälissä, kirjasto havaittiin ahtaaksi ja väärään paikkaan rakennetuksi, ja Savonlinnaan alettiin vaatia uutta kirjastotaloa. Halko mietti ääneen, mahtoiko tilanahtauden yhtenä syynä olla Savonlinnan ja Säämingin kuntainliitos vuonna 1973.

Todettuaan, että kirjasto muutti vuonna 2013 Asemantielle, Halko esitteli laajasti kuvien avulla taidenäyttelytoimintaa tyhjentyneessä kirjastorakennuksessa edeten Soile Kinnusen TATSI2014-kulttuuritapahtumasta Riihisaari Savonlinnan museon väistötiloissaan järjestämiin näyttelyihin ja museon poismuuton jälkeisiin näyttelyihin, joista viimeiseksi jäi Joni Aholan kymmenvuotisnäyttely ”Tatuoitu purppurasydän” heinäkuussa 2023.

Heti Halkon esityksen päätyttyä katsottiin lyhytfilmi ”325-vuotias Savonlinna”, jossa uuden kirjastotalon käyttöön vihkiminen 22.8.1964 oli osa nelipäiväistä juhlaohjelmaa.

Kuva: Torsti Aspivaara

Sirkka Kososen johtama kansanlaulukuoro lauloi monipuolisen pienen konsertin. Kuulimme lauluja suomalais-ugrilaisten alueelta sekä iki-ihanan ”On suuri sun rantas autius”. Yleisö sai laulaa mukana ”Kalliolle kukkulalle” -laulussa. Kuoro antoi myös näytteen ulkoilmalaulannasta. Soolo-osuutena Esko Suhonen (kuvassa toinen oikealta) esitti kotkalaisen Veikko Lavin haikean ja koskettavan ”Nälkälinna”-laulun.

Kuoroesityksen päätyttyä Sirkka Kosonen toimi onnettarena taidearpajaisissa. Ritva-Liisa Virtasen lahjoittaman mehiläiskankaan ja TURA-hunajapurkin voitti Anne Tuohikoski, Tuomo Kukkosen taideteoksen sarjasta ”Kaukana” vuodelta 2022 voitti Tuula Lampi ja Riitta Heiskasen kantaa ottavan valokuvataideteoksen ”Kulttuurioletettu vallan kourissa” voitti Jaana Lifflander.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2024

Hyvissä ajoin ennen h-hetkeä mölkyn ystäviä alkoi kerääntyä kirjastorakennuksen edustalle Marko Ruuskasen Nälkälinnan alkuperäistä näkötornia esittävän lintupöntön tuntumaan. Kilpailuun osallistui 19 henkeä. Yli puolet oli vanhoja konkareita; myös ensikertalaisia oli runsaasti mukana.

Kisojen tuomari, seuran puheenjohtaja Harri O. Halko tarkistaa, että kello on varmasti 11, ennen kuin kisa saa alkaa. Ensimmäisenä heittovuorossa on Janne Loikkanen, joka osallistui kilpailuihin ensimmäistä kertaa, kilpaili numerolla 1 ja sijoittui kilpailuissa ensimmäiseksi 28 pisteellä (heitot 9 – 9 – 10 pistettä).

Kilpailun voittanut Janne Loikkanen sai palkinnoksi ravintola Kalastajan Kojun lahjoittaman kahden hengen lounaskortin. Toiseksi kilpailussa sijoittui 26 pisteellä vieressä seisova Erkki Kokkonen (heitot 9 – 9 – 8 pistettä). (Kokkosen vuodelta 2015 peräisin olevaa 30 pisteen tulosta ei ole kukaan toistaiseksi onnistunut ylittämään.) Kolmannen sijan jakoivat 19 pisteeseen yltäneet Pekka Hytönen ja Jorma Korhonen.

Joskus käy niin – yhtä lailla vanhalle konkarille kuin ensikertalaiselle – että mölkky lentää ensimmäisellä heitolla komeassa kaaressa koko keilarykelmän yli. Tänä vappuna näin kävi ensin kuvassa heittävälle Pirjo Airakselle ja sen jälkeen vielä kuudelle muulle kilpailijalle. (Toisella heitolla Airas sisuuntui ja rysäytti maahan 10 keilaa.)

Ensimmäistä kertaa kisoihin osallistuneen ja viimeisenä heittäneen Sirkka Kososen lennokasta heittotyyliä. Vasemmalla seisoo muistiinpanovälineineen kisojen kirjurina toiminut seuran varapuheenjohtaja Luise Liefländer-Leskinen.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Paavo Sihvonen - Valokuvaamo Olavin viimeinen valokuvaaja, Marketta Sihvosen esitelmä Joelin Miitti-tilassa 23.3.2024

Esitteen pikku kuvassa Paavo Sihvonen asettelee tytärtään Markettaa kuvattavaksi valonheittimen alle vierailulla Kalervo Sihvosen ateljeessa Puumalassa. Kuva: Kalervo Sihvonen

Joelin Miitissä esitelmää oli kuuntelemassa reilut 30 henkeä.

PowerPoint-esityksessä oli yhdistelmäkuva, jossa W.A. Sihvonen ja puoli vuosisataa myöhemmin Paavo Sihvonen poseeraavat suvun vanhan paljekameran äärellä. Ennen kuolemaansa Paavo Sihvonen ehti myydä kameran keräilijälle, jonka nimeä tai kotipaikkaa lapset eivät enää muista.
Marketta Sihvonen poseeraa ennen esityksen alkua yhdistelmäkuvan alla. Kuva: Kirsti Kukkonen

Riihisaari Savonlinnan museossa käytiin tutustumassa vastaavan tyyppiseen paljekameraan, jota Savonlinnan poliisilaitos oli käyttänyt rikollisten kuvaamiseen. Kamerasta puuttui osia. Tallella oli kuitenkin huppu, jonka alla pimeässä levy vapautettiin suojavasta kotelosta ennen kameran laukaisemista. Hupun alla valokuvaamassa Marketta Sihvonen.
Kuva: Kirsti Kukkonen

Paavo Sihvonen kuvasi 1960-luvulla mm. Savonlinnan autoistumista, monenlaisia paraateja ja uudisrakennuksia. Kuvassa 22.8.1964 käyttöön vihitty Savonlinnan kaupunginkirjasto Nälkälinnanmäellä.
Kuva: Paavo Sihvonen, Riihisaari, Savonlinnan museo

Uusi kaupunginkirjasto ja etenkin sen musiikkiosasto herättivät laajaa huomiota ulkomaita myöten. Kuvassa joukko opiskelijoita tutustumassa musiikkiopistoon kesäaikaan (20.6.1965). Tiedossa ei ole, mistä päin opiskelijajoukko on kotoisin.
Kuva: Paavo Sihvonen, Riihisaari Savonlinnan museo

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Vertin päivän mölkkykisat Törninpyörän vierasvenesatamassa 9.9.2023

Vertin päivänä sää oli lämmin ja aurinkoinen. Kauniista säästä huolimatta Törninpyörän vierasvenesataman kaarisillalla ei tungeksinut mölkyn heittoon halukkaita. Kirjuriksi lupautunut seuran puheenjohtaja Luise Liefländer-Leskinen (kuvassa) sai osallistujalistaan vain kuusi nimeä, kolme miestä ja kolme naista.

Tällä kertaa kapula kaatoi keiloja pontevammin naisten lennättämänä.

Ensimmäisenä heittovuorossa oli Vuokko Ojala, jonka ensimmäinen heitto kaatoi 11, toinen 9 ja kolmas 6 keilaa. Yhteispistemääräksi tuli 26, millä Ojala varmisti kilpailun ensimmäisen sijan.

Jaetulle kakkossijalle ylsi 18 pisteen tasatuloksella kaksi kilpailijaa: Pirjo Airas (kuvassa) ja Marja Turtiainen. Airas kaatoi ensimmäisellä heitolla 3, toisella 8 ja kolmannella 7 keilaa.

Marja Turtiainen sai kokoon 18 pistettä kaadoin 4-6-8.

Kilpailun tuomarina toiminut seuran puheenjohtaja Harri o. Halko ojensi kilpailun voittajalle Vuokko Ojalalle palkinnoksi ravintola Perlina di Castellon lahjoittaman kahden hengen lounaskortin.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Ollin päivän mölkkykisat Törninpyörän vierasvenesatamassa 29.7.2023

Toiset Euroopan kulttuuriympäristöpäivien Elävä perintö -vuositeeman mukaiset mölkkykisat järjestettiin Pyhän Olavin päivänä Törninpyörän vierasvenesatamassa. Kisapaikka sijaitsi aivan niemen kärjessä veden äärellä, missä lounaistuuli puhalsi navakasti.

Kaikkiaan kapulaan tarttui 12 henkeä. Tällä kertaa joukossa oli myös nuorta polvea. Useimmat osallistujat olivat seuran kisoissa ensikertalaisia, mutta olipa joukossa myös pari Nälkälinnanmäen vappumölkystä tuttua vanhaa konkaria.

Kuvassa seuran puheenjohtaja ja kilpailun tuomari Harri O. Halko toivottaa kilpailijat tervetulleiksi. Pöydän päässä istuu kilpailun kirjurina toiminut seuran varapuheenjohtaja Luise Liefländer-Leskinen.

Kilpailun tulos ratkesi yhdellä heittokierroksella. Parhaan kolmen heiton yhteispistemäärän, 23 pistettä, sai Jorma Korhonen. Kaksi ensimmäistä heittoa kaatoivat ensin viisi ja sitten seitsemän keilaa, mutta kolmannella heitolla Korhonen nakkasi taitavasti kumoon 11 pisteen keilan.

Toiseksi parhaan tuloksen, 22 pistettä, sai Mikko Tammihovi tasaisen varmoilla kaadoilla 8-5-9.

Kolmanneksi parhaan tuloksen, 21 pistettä, heitti Peter Maurer (vihreätakkinen). Ensimmäinen heitto rysäytti maahan kaikki 12 keilaa, seuraavat heitot kaatoivat kuusi ja kolme keilaa.

Kilpailun voittaja Jorma Korhonen sai palkinnoksi Ravintola Possen lahjoittaman kahden hengen lounaskortin.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2023

Nälkälinnanmäen vapun päivän mölkkykisat järjestettiin tänä vuonna Euroopan kulttuuriympäristöpäivien Elävä perintö -teeman merkeissä. Puut ja rakennuksen päädyssä näkyvä Kari Cavénin romuteos ”Jo joutui karvas aika” koristeltiin kisojen kunniaksi ympäristöpäivien rekvisiitalla.

Seuran puheenjohtaja Harri O. Halko aloitti tilaisuuden luomalla katsauksen vapun viettoon Hungerborgilla näkötorniravintolan aikaan. Katsaus eteni 1880-luvun lopulta aina vuoteen 1962, jolloin Nälkälinna purettiin kirjastorakennuksen tieltä. Lyhyesti todettiin, että vuonna 1964 valmistunut kirjasto muutti syksyllä 2013 uudisrakennukseen Asematien varteen. Vuodesta 2015 lähtien seura on vapun päivänä järjestänyt entisen kirjastorakennuksen edessä kaikille avoimia mölkkykisoja. Koronavuosien tauon jälkeen vuorossa olivat nyt seitsemännet kisat.

Mölkynheittoon osallistui 18 kilpailijaa, joista naisia oli kahdeksan ja miehiä kymmenen. Tänä vappuna miehet olivat ylivertaisia. Kahdentenatoista heittovuorossa ollut Torsti Aspivaara (kuvassa) heitti siihen asti parhaan tuloksen: 25 pistettä (8/11/6). Aspivaaran iloa ei kuitenkaan kestänyt pitkään.

Heti Aspivaaran jälkeen kapulaan tarttunut Jorma Korhonen ylti 26 pisteen suoritukseen (7/7/12). Kolmannella heitolla Korhosen kapula kaatoi keilan numero 12 kuin tarkka-ampujan luoti. (kuvassa). Mutta viisi kilpailijaa oli vielä jäljellä.

Kuudestoista kilpailija Jani Litmanen rysäytteli täysin erilaisella heittotyylillä 26 pisteen tuloksen (11/7/8) hänkin. Tarvittiin siis uusintakierros, jolla Jorma Korhonen sai 15 pistettä (9/4/2) ja Jani Litmanen 20 pistettä (3/8/9).

Puheenjohtaja Harri O. Halko ojensi vapun 2023 mölkkymestari Jani Litmaselle palkinnoksi Pizzeria Caperon lahjakortin, joka oikeutti valitsemaan listalta mieleiset pizzat kahdelle. Litmanen oli kisoissa ensikertalainen. Hän kertoi pyöräilleensä Nälkälinnanmäelle kaukaa kaupungin toiselta laidalta. Kannatti tulla!

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

10-vuotissyyskokous Nälkälinnanmäellä 22.10.2022

Nälkälinnanmäki-Seura ry täytti kymmenen vuotta elokuussa 2022 (rekisteröinti 24.8.2012). Syntymäpäivälahjaksi kaupunki antoi yhdistyksen järjestää 10-vuotissyyskokouksensa veloituksetta entisen kirjastorakennuksen yläkerrassa lauantaina 22. lokakuuta 2022 klo 11–13.

Syyskokous päätettiin pitää valoisassa ja avarassa pääsalissa ilman videotykkiä ja valkokangasta. Edellisenä päivänä perjantaina hallituksen jäsenet kävivät sisustamassa tilan valmiiksi. Pikkupöydistä koottu laaja kokouspöytä sijoitettiin eteläpuolen ikkunasivustalle, mistä aukesi näkymä syksyiseen luontoon. Liinalla peitetty pöytä koristettiin syksyisin tertuin ja oksin.

Hallituksen puheenjohtaja Harri O. Halko esitti avauspuheenvuorossaan katsauksen yhdistyksen syntyhistoriaan ja kehitykseen korostaen erityisesti Matti Kososen ratkaisevaa merkitystä yhdistyksen perustamisvaiheessa. Halko nosti esille myös yhdistyksen tekemät suojeluesitykset ja muut kannanotot, yhdistyksen roolin tapahtumien järjestäjänä, jäsenmäärien kehityksen ja vuoden 2018 sääntömuutoksen.

Yhdistyksen sääntöjen mukaan ”Kunniapuheenjohtajaksi tai kunniajäseneksi voidaan hallituksen esityksestä yhdistyksen kokouksessa kutsua henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja tukenut yhdistyksen toimintaa.”

Luovuttaessaan kunniakirjan uudelle kunniapuheenjohtajalle Harri O. Halko totesi jälleen, että ilman Matti Kososen panosta yhdistystä olisi tuskin saatu perustetuksi pikavauhtia toukokuussa 2012. Pian ilmeni, että Kosonen oli puheenjohtajan tehtävään oivallinen valinta pitkäaikaisen järjestökokemuksensa vuoksi. Kosonen omistautui yhdistykselle ja hallitustyölle joka solullaan.

Luise Liefländer-Leskinen nosti kokouksen aikana kanteleen syliinsä kahdesti. Heti puheenjohtajan julistettua kokouksen avatuksi hän näppäili juhlatunnelmaan pääsemiseksi kanteleella tutun kappaleen ”Paljon onnea vaan”. ’Sen jälkeen kun kunniakirja oli luovutettu uudelle kunniapuheenjohtajalle, pääsalissa helkähtelivät ”Konevitsan kirkonkellot” ja ”Capri”. Musiikkikirjastoksi suunnitellun rakennuksen akustiikka osoitti jälleen kerran erinomaisuutensa.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Unohdettu yhteiskoulu -muistelutilaisuus Linnalan opistossa 10.9.2022

Unohdettu yhteiskoulu -tilaisuus oli houkutellut Linnalan alakerran kahviosaliin kuuden esiintyjän ja kolmen Nälkälinnanmäki-Seuran hallituksen jäsenen lisäksi vajaa kolmekymmentä henkeä, useimmat seniorikansalaisia. Lähes kaikki heistä ilmoittivat opiskelleensa yhteiskoulussa joskus vuosien 1957 ja 1965 välillä.

Seinäesitteen kuvassa, samoin kuin muistelijoiden monissa koulukuvissa, seisotaan Lehtosen patsaan ja koulurakennuksen edessä. Yhtä suosittu kuvauspaikka oli koulun pihan puoli.

Valmisteltujen puheenvuorojen käyttäjistä ja muistakin mukaan halukkaista otettiin tilaisuuden päätyttyä yhteiskuva koulun pääsisäänkäynnin tuntumassa. Ensimmäisessä rivissä vasemmalta oikealle seisovat Marja Jänis (o.s. Honkapohja), Hannu Raninen, Seija Puputti (o.s. Paukkonen), käsityön opettaja Toini Kurimo, Pekka Rahkila ja Timo Auvinen. Viisi viimeksi mainittua olivat avanneet ja sulkeneet koulun pääovea sen olemassaolon viimeisenä keväänä 1965. Yhteiskoulun toiselta luokalta aloittanut Marja Jänis oli siirtynyt poikalyseon lukioon jo syksyllä 1961, koska yhteiskoulu sai lukio-oikeuden vasta syksyllä 1962.

Pekka Rahkila (toinen oikealta) avasi Unohdettu yhteiskoulu -tilaisuuden Linnalassa selostamalla, miksi ja miten Savonlinnaan perustettiin vuonna 1957 poikalyseon ja tyttölyseon lisäksi yhteiskoulu ja miten yhteiskoulun rahoitus ja hallinto hoidettiin.

Entisen koulun nurkilta ei raaskittu heti lähteä pois. Olihan sentään tehty melkoinen aikamatka, vanhimmat kuudenkymmenenviiden vuoden ja nuorimmat viidenkymmenenseitsemän vuoden taakse. Omien muistojen joukkoon olivat tallentuneet muiden muistot: Marja Jäniksen päiväkirjanotteet lunttausepisodeineen, Timo Auvisen urheilutuntien haltuun otto, Seija Puputin ylioppilasjuhlassa lausuma Aale Tynnin runo Leivonen, Hannu Ranisen teinikunnan kirkkokonsertti ja kuvat Leningradin-matkalta, ja kenelle mitäkin.

Osa oli jo ehtinyt poistua, kun jälkijoukot saapuivat Linnalasta, ja asetuttiin uuteen yhteiskuvaan. Saapuneiden joukossa keskellä on Markku Virtanen, joka oli Hannu Ranisen ohella yhteiskoulun ensimmäisten ylioppilaiden joukossa vuonna 1965.

Linnalan kahviosalin nurkassa tapahtui.
Kun kaikki puheenvuorot oli käytetty, Toini Kurimo, joka opetti myös piirustusta, nosti Pekka Rahkilan silmien eteen salaperäisen litteän paketin ja kertoi haluavansa palauttaa entiselle oppilaalleen jotain tälle kuuluvaa: yli kuusikymmentä vuotta sitten roskakorista pelastetun piirustuksen. Seija Puputti ja Marja Jänis pääsivät seuraamaan läheltä, mitä paketista paljastui.
¨
Samaisessa nurkkauksessa ihmeteltiin ennen tilaisuuden alkua sitä, ettei kirjastosta eikä muualtakaan löytynyt yhden yhtä Savonlinnan yhteiskoulua koskevaa julkaisua. Tilaisuuden lopussa nostettiin seuran taholta esille ajatus Savonlinnan yhteiskoulun historiikin kirjoittamisesta. Entiset yhteiskoululaiset arvelivat, että kalliiksi tulee vaikka apurahaakin löytyisi, ja totesivat että historiikin kirjoittajaksi tarvitaan ammattilainen. Toivottavasti perästä kuuluu!

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Kesän avajaisissa Savonlinnan kauppatorilla 11.6.2022

Yhdistyksen paviljongissa saattoi osallistua Hulikka ja Solmu -aiheiseen tietovisaan. Niille, joilla ei ollut omaa sähköpostia, tarjottiin mahdollisuus osallistua kuntalaisaloitteeseen Hulikan ja Solmun (Olavinkatu 26:n ja Olavinkatu 28:n) suojelemiseksi allekirjoittamalla vastuuhenkilöiden hyväksymä paperinen lomake. Yllättävän moni ei ollut kuullut siitä, kuntalaisaloite on parhaillaan verkossa allekirjoitettavana.

Kesän avajaisissa eri puolilla kaupunkia ja satamassa oli niin monenlaista tapahtumaa, että torin poikki vaelsi paljon hyvin kiireistä väkeä. Tästä huolimatta yhdistyksen paviljongilla ehdittiin käydä erilaisissa kokoonpanoissa pitkiäkin keskusteluja mm. kaupungin tavasta arvottaa rakennusperintöään.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Tietovisan kysymyksiä malttoi pysähtyä ratkomaan 16 henkeä. Palkinnot kaikkien vastanneiden kesken arvottiin heti torin sulkeuduttua. Onnettarena toimi viereisellä toripaikalla videokauppaa tehnyt Jesse Nikula.

Riihisaari Savonlinnan museo oli lahjoittanut visan palkinnoiksi Ville Vilénin signeeraamat teokset Kadonnutta Savonlinnaa etsimässä ja Salattu Seitsonen, joista edellisen voitti Juha Bilund ja jälkimmäisen Heimo Kokkonen.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Toinen paviljongin pöydistä oli varattu korttimyynnille, pääosassa Toini Kurimon akvarelleista painatetut kaksiosaiset kortit.

Iltapäivällä mukavan varjon antanut korkea rekka vierestä poistui ja aurinko pääsi porottamaan etelän suunnasta suoraan yhdistyksen pöytään.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2022

Koleahkossa säässä Nälkälinnanmäelle alkoi hyvissä ajoin kerääntyä kilpailuhenkisiä mölkynheittäjiä. Iso osa oli vanhoja konkareita, mutta uskaltautui mukaan muutama ensikertalainenkin. Kaikkiaan kilpailuun osallistui 17 heittäjää. Pelkkiä katselijoita ei paikalle tullut.

Puheenjohtaja Harri O. Halko seuraa tilannetta Marko Ruuskasen lintupöntön alla.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Huomattiin, että museoaikana osa perinteisestä kilpailualueesta oli päällystetty asvaltilla. Asvaltin ja hiekan taitekohtaan saatiin luonteva heittopaikka. Heittovuorossa on Torsti Aspivaara, vuoden 2019 mölkkykisojen voittaja.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Rohkeasta väri-ilottelustakin saatiin kilpailuissa nauttia. Heittovuorossa on Pirkko Airas, aiemminkin mukana ollut. Kisojen kirjurina toimi seuran sihteeri Kirsti Kukkonen (äär. vas.). Taustalla kirjastorakennuksen seinässä näkyy Kari Cavénin romuteos ”Jo joutui karvas aika”.

Kuva: Torsti Aspivaara

Pastelliväreihin ja perinteiseen vappurekvisiittaan oli sonnustautunut Johanna Ekola, vuoden 2017 mölkkymestari.

Kuva: Torsti Aspivaara

Puheenjohtaja Harri O. Halko ojentaa kahvila Alkun lounaskortin vuoden 2022 mölkkymestarille Pekka Hytöselle.

Hytönen joutui taistelemaan tittelistään. Ensimmäisen heittokierroksen jälkeen Pekka Hytösellä sekä Pauli Värtisellä (kuvassa pienen matkan päässä vasemmalla) oli molemmilla koossa 27 pistettä. Uusintakierroksen jälkeen Hytösen tulos oli 24 ja Värtisen 22.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Yhdistysten joulumyyjäiset Nälkälinnanmäellä 11.12.2021

Valot syttyivät entiseen kirjastorakennukseen varhain lauantaiaamuna. Myyjät ajoivat tavaralastinsa mäelle Eerikinkadun puolelta, joten todellinen vilske jäi satunnaiselta kulkijalta puitten taakse piiloon.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Entisen kirjastorakennuksen yläkerta on syksyn 2013 jälkeen toiminut monena: onnistuneena taidenäyttelytilana, mainiona konserttisalina, maakuntamuseon luontevana väistötilana. Nyt rakennus osoittautui myyjäisten pitopaikaksi vailla vertaa.

Myyntipöytiä varten oli varattu pääsalin eteläpuolen ikkunasivu sekä länsipäädyn Akvaariosali. Itäpääty oli varattu musiikkiesityksille. Pohjoispuolen pikkusalissa toimi kahvio.

Kuvassa myyjät asettelevat tavaroitaan esille ennen ovien avautumista.

Kuva: Kirsti Kukkonen

Nälkälinnanmäki-Seuran pöydässä oli tuttuun tapaan myytävänä Savonlinna-aiheisia kaksiosaisia kortteja, kuvia kaupunkilaisille rakkaista rakennuksista ja puistoista kesä- ja talviasuissa. Tänä vuonna uutena myyntiartikkelina olivat Toini Kurimon akvarelleista painatetut kortit.

Kuvassa seuran sihteeri Kirsti Kukkonen ja paikalla piipahtanut puheenjohtaja Harri O. Halko neuvonpidossa myyntipöydän takana.

Kuva: Torsti Aspivaara

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Kaj Nyman: ”Kaupunki on ihmisiä varten” – Esitelmä- ja keskustelutilaisuus Linnalassa 15.11.2021

Mahdollisuus päästä keskusteluyhteyteen emeritusprofessori, arkkitehti Kaj Nymanin kanssa oli houkutellut Linnalan opiston kahviosaliin 18 yhdyskuntasuunnittelusta ja arkkitehtuurista kiinnostunutta kuulijaa.

Nymanin näkökulma hyvään ja huonoon kaupunkisuunnitteluun oli filosofinen. Nyman lähti liikkeelle arkkitehdin ja arkkitehtuurin merkityksestä ihmiskunnan historian aamuhämärissä ja eteni nykypäivään. Emeritusprofessori korosti arkkitehtien ohella virkamiesten ja poliitikkojen valtaa ja vastuuta viihtyisän ja kauniin asuinympäristön luojana; ympärillämme avautuville kaupunkinäkymillehän me asukkaat altistumme ja joudumme alistumaan, halusimmepa tai emme. Loppupäätelmä oli, että vastuu rakennetusta ympäristöstä kuuluu meille kaikille. Arkkitehdit ammattikuntana kantavat kuitenkin erityisen vastuun ihmisyyden hyvien puolien säilymisestä kulttuurissa – arkkitehtuuri vaikuttaa tiedostamattomasti jokaiseen melkein joka hetki.

Kuvassa Nyman virittelee laitteistoaan ennen esityksen alkua. Yleisön vaatimuksesta kahviosalin valot sammutettiin heti esityksen alkaessa. Hämärä tila viritti kuulijakuntaa pohdintoihin ja kannanottoihin. Esitys eteni jatkuvassa vuorovaikutuksessa kuulijakunnan kanssa. Kun Nyman esimerkiksi kyseenalaisti korkeiden rakennuskompleksien arkkitehtuurin estetiikan, kuulijakunnan juniorit nostivat esille tiiviin kaupunkirakentamisen merkityksen ympäristöä kuormittavan liikenteen vähentäjänä.

Yleisö oli aktiivista ja keskusteltavaa niin paljon, ettei aika yksinkertaisesti riittänyt. Keskustelu monista esitelmän virittämistä aiheista varmasti jatkuu kahvipöydissä.

Vaikka esityksen päähuomio oli Savonlinnan kaupunkinäkymissä ja arkkitehtuurissa, Nyman haki vertailukohtaa myös ulkomailta.

Kuvassa on toisessa maailmansodassa tuhoutuneen, eteläisessä Saksassa sijaitsevan Freiburg im Breisgaun kaupungin rekonstruoitua rakennettua ympäristöä. Emeritusprofessori tunnusti eroavansa nykypolven arkkitehdeista siinä, että hän suhtautuu hyväksyvästi myös uusvanhaan arkkitehtuuriin; tärkeintä on, että ympäristö on ihmisten kannalta viihtyisä ja tuottaa mielihyvää.

Kuva Kaj Nyman

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Miekkoniemen Ilola 7.9.2019

Tilaisuuden pääpuhuja Seppo Hannikainen (vasemmalla) ja Ilolan nykyinen omistaja Antti Astikainen ovat molemmat uhranneet Ilolan kunnostukseen tuhansia työtunteja.

Hannikaisen työrupeama ajoittui vuosille 1980-1998, jolloin Skdl:n (myöhemmin Vasemmistoliiton) Savonlinnan yhdistys toimi Ilolassa kaupungin vuokralaisena ja Hannikainen yhdistyksen puheenjohtajana. Antti Astikainen aloitti kunnostustyöt ostettuaan Ilolan vuonna 2011. Nyt paikat kiilsivät vasta maalattuina ikkunoista sisään tulvivan syysauringon valossa.

Yleisöä saapui paikalle salin täydeltä. Seurakuntakeskuksesta tien toiselta puolelta lainatuista tuoleista ei monikaan jäänyt tyhjäksi. Yleisön joukossa oli Ilolan entisiä lastentarhalapsia ja opettajia, rukoushuoneessa pyhäkoulua käyneitä, sekä mm. tiloissa asunut vahtimestarirouva tyttärineen. Entiset tarhalaiset hehkuivat tyytyväisyyttä silloisen tarhan ohjelmaan ja talon henkilökuntaan.

Valkokankalle heijastetussa kuvassa Ilola on valmiiksi rakennettu, ja Seppo Hannikainen on siirtymässä Ilolan työväentalon aikaiseen näyttämö- ja iltamatoimintaan. Eturivissä istuneet Kira Boesen ja Raili Pulkkinen pääsivät ääneen vasta, kun Hannikainen oli huhkinut Ilolan historiaa eteenpäin reilut kuusikymmnetä vuotta.

Näyttelijä ja ohjaaja Kira Bosen kertoi tunteikkaassa puheenvuorossaan Ilolan lasten- ja nuortenteatterin vuosista 2003-2004. Innostus oli valtava. Tiloja kunnostettiin Artemian opiskelijoiden voimin. Esityksiä palkittiin. Tästä huolimatta kaupunki päätti myydä Ilolan. Boesen joutui poistumaan tilaisuudesta heti puheenvuoronsa jälkeen. Lähtiäisiksi hän heitti toivomuksen, että Ilola vielä palaisi yhteisölliseen käyttöön.

Yllätysesiintyjäksi saatu kansanmusiikin harrastaja Raili Pulkkinen kertoi vuosista 2006-2010, jolloin Ilola oli Raimo Lätin omistuksessa ja rakennuksessa toimi Tuija Jormakan emännöimä taidemajatalo. Pulkkinen keskittyi esityksessään taidemajatalon musiikilliseen antiin. Muutaman vuoden aikana Ilolassa vieraili kymmeniä nimekkäitä esiintyjiä ja yhtyeitä, ei pelkästään kansanmusikantteja, mm. Jukka Linkola ja Kaj Chydenius.

Ilolan pihakallion juuressa sijaitsevan entisen käymälärakennuksen ikä nousi keskustelun kohteeksi useaan otteeseen. Äitienpäiväkuvassa vuosilta 1948-1952 rakennuksen kohdalla on paljasta kalliota. Paikalla olleille entisille tarhalaisille ja opettajille rakennus oli käymälänä tuttu. Kaikkein vanhimmat yleisön joukosta muistivat käymälärakennuksen sijainneen aikoinaan tontin reunassa poikittain päärakennusta vastapäätä. Arveltiin, että käymälärakennus valmistui nykyiselle paikalleen joskus 1950-luvulla.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Yhdistysten kevättori Savonlinnan kauppatorilla 25.5.2019

Seuran paviljongissa oli tilaisuus osallistua Nälkälinnanmäki-aiheiseen tietovisaan. Kaikkien osallistujien kesken arvottiin Esko Aspivaaran uimakoppitaulu.

Vastauskupongin täytti 29 henkeä. Kuvan kysymysarkkiin on ympyröity oikeat vastaukset.

Viittä oikein ei ollut yhdessäkään vastauskupongissa. Kahdessa kupongissa oli neljä oikein, neljässä kolme oikein, yhdeksässä kaksi oikein, kahdeksassa yksi oikein ja kuudessa kaikki väärin.

Kysymyksittäin oikeat vastaukset jakaantuivat seurravasti:

Ensimmäiseen kysymykseen tuli viisi oikeaa vastausta, toiseen kysymykseen yhdeksän oikeaa vastausta, kolmanteen kysymykseen kuusitoista oikeaa vastausta, neljänteen kysymykseen kolmetoista oikeaa vastausta ja viidenteen kysymykseen kolme oikeaa vastausta.

Heti torin sulkeuduttua suoritetussa arvonnassa Esko Aspivaaran taulun voitti Arja Ahonvala.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2019

Aurinkoisessa mutta hieman tuulisessa säässä mölkkykisoihin osallistui kaksikymmentäyksi kilpailijaa. Mäelle kiivettiin tositarkoituksella; pelkkiä katselijoita oli vain muutama. Käytössä olivat upouudet, tavallista matalammat minikeilat. Kuva: Torsti Aspivaara

Pari kilpailijaa oli sonnustautunut hilpeisiin vappu-univormuihin. Luuta toimittaa mölkkykaaren virkaa. Kuva: Torsti Aspivaara

Seuran puheenjohtaja Harri O. Halko ojentaa ravintola Majakan lahjoittaman kahden hengen lounaaseen oikeuttavan kortin kilpailun voittajalle Torsti Aspivaaralle.

Voittaja jouduttiin ratkaisemaan lisäkierroksella, sillä 23 pistettä sai tulokseksi kolme kilpailijaa: Torsti Aspivaara (22), Merja Honkanen (9) ja Erkki Kokkonen (19). Suluissa lisäkierroksen pisteet.

Hyvän pistesaaliin saivat myös Pentti Sorsa (22), Sirpa Airas (21), Pirjo Airas (20) ja Helena Hytönen (20).-

Kuva: Pekka Hytönen

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Vesa Luukkosen esitelmä laivoista ja väylistä Kolomosessa 26.3.2019

Kirjailija Vesa Luukkonen katselee myhäillen monikymmenpäistä yleisöään Kolomosen neuvotteluhuoneessa. Pöydällä edessä on neliosaikseksi kasvaneen Niinisaari-sarjan romaaneja sekä tietokirjoja.Kuva: Torsti ASpivaara.

Esitelmä tarjosi tuhdin tietopaketin seudun kanavarakentamista ja liikennöintiä. Kiinnostavia olivat nimeltä mainitut savonlinnalaiset laivayrittäjät ja heidän aluksensa. Esitelmäpäivään mennessä oli myös selvinnyt kuvassa näkyvän Kaukaan hinaajan nimi: Männikkö.

Tilaisuudessa oli tarjolla Savon historia -sarjan osia, joita Etelä-Savon maakuntaliitto on lahjoittanut maakunnassa toimivien kotiseutuyhdistysten käyttöön edelleen jaettaviksi. Kuvan kirjat lähtivät vieraiden matkaan, uusinta osaa lukuun ottamatta. Kirjoja on edelleen runsaasti saatavilla. Jos haluat koko sarjan tai sen osia, klikkaa auki Yhteystiedot-sivu ja soita tai lähetä sähköpostia sihteerille.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Puistokadun kansakoulu muistoissamme -tapahtuma Linnalassa 8.9.2018

Muistelijoiden seniorikaartia edustivat Anja Pulkkinen (oik.), Anneli Karvanen, Toini Kurimo ja Esko Aspivaara.

Anja Pulkkinen (o.s. Paasikallio; 1928 – 1936) rakasti liikuntaa. Voimistelutunneilla oli jännittävää roikkua renkaissa pää alaspäin ja kiipeillä köysiä myöten kattoon. Pitkien villasukkien kutomista liikunnallinen tyttö vihasi; sukat jäivät kesken.

Anneli Karvasen (1935 - 1939) mieleen ovat piirtyneet uskontotunneilla käytetyt isot pahviset kuvataulut. Raamatun henkilöitä ja kertomuksia esittäviä kuvia olisi katsellut vaikka miten pitkään.

Toini Kurimo (1941 – 1945) ihastui koulussa Aarni Penttilän Aapiskukkoon. Kirja oli niin rakas, ettei sitä raaskinut jättää kouluun neljännen luokan keväällä, niin kuin olisi pitänyt. Muistelutilaisuudessa yli seitsemänkymmentä vuotta Kurimon hallussa ollut aapinen oli edessä pöydällä.

Esko Aspivaara (1948 – 1956) toi tilaisuuteen sattumalta käsiinsä joutuneen oman luokan päiväkirjan viimeiseltä kouluvuodelta. Kirjan sivuilta ilmeni, että Eskolla oli poissaoloissa luokan ennätys. Syynä poissaoloihin ei kuitenkaan ollut sairaus vaan koulun aiheuttama ahdistus. Aspivaara tilitti avoimesti kouluaikaan liittyviä tuntojaan.

Kuva: KK

Kuvassa seuran puheenjohtaja Harri O. Halko sovittelee langatonta mikrofonia Kerttu Luukkasen pään ympärille.

Halko oli työllistetty koko tilaisuuden ajan. Alussa hän loi katsauksen Savonlinnan kansakouluopetuksen sekä Puistokadun koulurakennusten vaiheisiin a esitteli arkkitehti Wivi Lönnin. Tilaisuuden jatkuessa Halko huolehti, että mikrofoni siirtyi esiintyjältä toiselle. Kun yksittäiset esitykset oli pidetty ja muistelijat järjestetty paneeliksi yleisön eteen, Halko juoksutti mikrofonia yleisön joukossa kyselijöille ja kertojille.

Kerttu Luukkasen (koulussa 1943 – 1947) muistoissa oli tragikoomisia aineksia. Koulun ikkunasta haikeana toisten piirileikkiä seurannut järjestäjä olikin lopulta ainoa, joka välttyi jälki-istunnolta, kun villiintynyt tyttöjoukko sieppasi piirin keskelle pojan ja heittäytynyt tämän päälle tukehduttavaksi kasaksi. Toinen palkinto raittiuskilpakirjoituksissa aiheutti taas ongelmia kotona. Sotaleskeksi jäänyt yhden lapsen äiti ei yhtään tykännyt, että tytär kirjoitti juopon isän kuusilapsisesta perheestä.

Kuva: TA

Muistelijajoukon juniorit olivat Seija Puputti (oik.), Pekka Anttonen ja Soile Kinnunen.

"Seija Puputti (1955 - 1959) kertoi, miten epäoikeudenmukaiselta tuntui, kun opettaja ei hyvästä koulumenestyksestä huolimatta suositellut työläisperheen lapsen oppikouluun menoa. Tuohon aikaan uskonnollinen tyttö rukoili joka ilta, että pääsykoe osoittaisi opettajan ennakkoluulot vääriksi. Kun oma nimi oli yhteiskoulun ovella sisään päässeiden listalla, ilo oli niin suuri, että piti kiivetä Piispanmäelle ja polvistua kiittämään Jumalaa, että rukouksiin oli vastattu."

Pekka Anttoselle (1962 - 1966) lukemaan oppiminen oli iso asia. Ensimmäisen luokan jälkeen kesällä käsiin osui hammaspeikoista kertova kirja. Peikkojen hirvittävistä tuhotöistä kertovan tarinan osasi nyt ihan itse lukea kannesta kanteen. Siitä alkoi elinikäinen lukemisharrastus.

Soile Kinnunen (1970 – 1973) ilmoitti heti alussa, että hänellä oli kouluajoilta pelkästään myönteistä kerrottavaa. Kinnunen ylisti silloista elämyksellisyyttä korostavaa ja kokemuksen kautta tapahtuvaa oppimista. Tunnilla saatettiin seisoa käsillä pää alaspäin ja ihmetellä, miten ruoansulatus toimii. Kertotaulu opeteltiin joukkuepelin avulla.

Yleisöä oli paikalle kerääntynyt esiintyjien ja muistelijoiden lisäksi nelisenkymmentä henkeä. Tunnelma täydessä salissa oli avoin ja luottavainen. Yksi ilmoittautui koulukiusaajaksi, toinen kiusatuksi. Ritva-Liisa Leikas kertoi, että vuosien 1947 - 1951 välillä koulusta oli radioitu Markus-sedän lastentunti, ja kyseli, oliko paikalla muita tuolloin Markus-sedän tavanneita. Kukaan ei ilmoittautunut. Sotien alla koulunsa käynyt Väinö Turunen kertoi, miten oli päässyt elämässään eteenpäin kuuden kansakoululuokan pohjalta. Paikalla oli myös sotasairaalaksi muutetussa koulussa lähettinä toiminut. Käsityön ystävä levitti tilaisuudessa auki vaippakankaaseen seitsemänkymmentä sitten käsityötunneilla kirjailemansa pöytäliinan.

Kuva: TA

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2018

Viileässä mutta vielä sateettomassa kevätsäässä paikalle oli saapunut kuusitoista kilpailijaa. Ensimmäisenä oli heittovuorossa Pentti Malinen, joka on vasemmalla asettunut asemiin odottamaan, että kello tulisi yksitoista ja kilpailu voisi alkaa. Kuva: Torsti Aspivaara

Juhani Heiska oli mukana ensimmäistä kertaa, mutta heitteli kuin vanha tekijä. Kuva: Torsti Aspivaara

Kilpailun voitti toisena heittänyt Leena Malinen. Malinen ylti kolmella heitolla heiton 30 pisteeseen, samaan kuin Erkki
Kokkonen kolme vuotta aikaisemmin. Kuvassa puheenjohtaja Harri O. Halko ojentaa Maliselle palkinnoksi kahvila HerkkuPekan lahjakortit, jotka oikeuttavat kahden hengen lounaaseen.

Seuraavaksi suurimmat pistesaaliit olivat Vuokko Ojalan ja Pekka Hytösen 25 pistettä, Juhani Heiskan ja Lauri Auvisen 23 pistettä ja Irma Ekholmin 21 pistettä.

Kuva: Torsti Aspivaara

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Katso Itä-Savon vapun päivän videolta, miten Leena Malisen mölkky lentää ja keilat kaatuvat.

Vanhan kaupungintalon purkukiista 1973 - 1990. Esitelmä- ja keskustelutilaisuus Savonlinnan Oopperajuhlatoimistossa 10.3.2018

Oopperajuhlien talousjohtaja Tarja Halonen toivotti vieraat tervetulleiksi ja kiiruhti sen jälkeen alakertaan varmistamaan, ettei mattimyöhäisiä kolkutellut arvokkaan rakennuksen lukittujen oven takana. Osaksi aikaa Halonen ehti istahtaa kuuntelemaan esitystä.

Ensimmäisen kerran vanhan kaupungintalon purkamisesta tai säilyttämisestä äänestettiin Olavintorin esisuunnittelun yhteydestä. Arkkitehtitoimisto Oy Kaupunkisuunnittelun Ab:llä teetetty esisuunnitelma julkaistiin vihkosena, joka jaettiin mm. myöhemmin uuden kaupungintalon suunnittelukilpailuun osallistuville.

Oopperajuhlatoimiston ullakolle vankkojen hirsien alle oli lauantaikiireiltään ehtinyt viitisentoista henkeä. Pienessä porukassa keskusteltiin vilkkaasti Savonlinnan uhanalaisista puutaloista.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden 2018 tapahtuma

Lue myös Itä-Savon juttu!

Vanhan kaupungintalon tarina - Esitelmä ja opastuskierros Savonlinnan Oopperajuhlatoimistossa 7.10.2017

Sokerina pohjalla Toini Kurimo esitteli esitelmänsä lopussa äitinsä Sylvi Kurimon seisomassa Vanhan kaupungintalon rappusilla vuonna 1986, jolloin uusi kaupungintalo Äkkiväärä avattiin yleisölle.

Tätä ennen Kurimo oli esitelmässään selvittänyt, miten raatihuoneelle haettiin paikkaa eri puolilta Savonlinnan vanhaa kaupunkia ja miten nykyisin Oopperajuhlatoimistona tunnettu rakennus ehti olla asuintalona, kahden yrittäjän kirjakauppana ja postikonttorina, ennen kuin se vuonna 1920 päätyi kaupungin omistukseen ja remontoitiin kaupungintaloksi.

Oopperajuhlatoimiston yläkertaan oli varattu istuimet vähän yli viidellekymmenelle hengelle. Täyttöaste oli sata prosenttia.

Ensimmäisen ja osaksi toisenkin tuolirivin ovat vallanneet Antti Paasikallion jälkeläiset. Punapuseroinen rouva keskellä on Anja Pulkkinen, Antti ja Aliina Paasikallion 96-vuotias tytär. Ympärillä istuu lapsia ja lapsenlapsia siippoineen.

Toini Kurimon kysymykseen, mikä sai kotkalaisen maalarin vuonna 1908 ostamaan talon ja tontin Savonlinnasta, Anja Pulkkisella oli vastaus valmiina. Antti Paasikallio oli myynyt osuutensa Kotkassa olevasta maalausliikkeestä. Hän oli suunnitellut Savonlinnaan muuttoa ja halusi sijoittaa maalausliikkeen myynnistä saadut varat taloon Savonlinnassa. Syynä siihen, miksi Paasikallio vuonna 1920 auliisti myi talon kaupungille, olivat uuniongelmat. Talossa oli tusinan verran kaakeliuuneja, joihin palotarkastuksessa vaadittiin perusteellista remonttia. Paasikallio katsoi talon myymisen kannattavammaksi vaihtoehdoksi.

Oopperajuhlatoimiston talousjohtaja Tarja Halonen seisoo opastuskierroksella entisessä valtuustosalissa, joka toimi vuoropäivin myös raastuvanoikeuden istuntosalina. Halosen takana näkyy yksi alkuperäisen asuinrakennuksen kaakeliuuneista. Uuneja on jäljellä yhteensä neljä, mutta niiden lämmittäminen on ankarasti kielletty.

Halosen takana näkyvä tapetti tuli seiniin entisöinnin yhteydessä. Entisöinnistä vastannut arkkitehti Matti Valkonen oli löytänyt vastaavanalaisen tapetin jäänteitä maalikerroksien alta. Rakennuksen toimiessa kaupungintalona seinät oli maalattu yksivärisiksi.

Yläkerran kokoushuoneessa, missä esitelmä pidettiin, Haloselta kyseltiin esille jätettyjen hirsien ikää. Halonen kertoi, että takaosan pystyhirret on tehty entisöinnin yhteydessä. Alkuperäisiä vanhoja hirsiä on näkyvillä kokoustilan katossa ("kurkihirret") sekä kokoustilan seinissä, samoin kuin portaikon seinustoilla, molemmilla puolilla.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Vanhan kaupungintalon tarina julkiseksi

Yleisön pyynnöstä ”Vanhan kaupungintalon tarinasta” muokattiin esityksen jälkeen julkiseen käyttöön sopiva versio, jonka Savonlinnan maakuntamuseo julkaisi verkkosivuillaan 31.12.2020. Julkaisun teknisestä toteutuksesta ja toimittamisesta vastasi maakuntatutkija Jorma Hytönen.

Tarina on luettavissa osoitteesta https://etelasavonmuseot.fi/2020/12/vanhan-kaupungintalon-tarina, josta esitys on ladattavissa myös PDF- ja PowerPoint-tiedostoina.

Kasinonsaaren kalliokierros Pyhän Olavin päivänä 29.7.2017

Leppeä kesäsää houkutteli Kasinonsaaren kalliokierrokselle nelisenkymmentä kivistä ja kallioista kiinnostunutta. Kierroksen oppaana toimi geologi Markku Rask, joka on tehnyt elämäntyönsä Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) Espoossa ja Rovaniemellä. Osallistujat saivat tietää, että Kasinonsaarten kallioperä on kauttaaltaan gneissiä, jonka tunnusomainen piirre on liuskeisuus kuten taustalla näkyvässä kalliossa. Suomen kallioperän yleisin kivilaji on graniitti, gneissi on toiseksi yleisin.

Marja-Liisa Vartion puistossa pysähdyttiin tutkimaan silokallion uurteita. Gneissin sisältämä pehmeä kiilleosa on kovertunut pois ja kova kvartsi on jäänyt kohoumina pintaan. Uurteista selviää jäiden kulkusuunta kaakosta luoteeseen.

Kierroksen aikana selvisi monenlaista muutakin mielenkiintoista: Maapalloa ei ole pystytty kairaamaan kolmeatoista kilometriä syvemmälle, koska kuumuus sulattaa kaikki metalliseokset. Jalokiviksi sanotaan kaikkia kvartsia kovempia kiviä, joista kaikkein kovin on timantti. Keskiajalla maamme kirkot ja linnat (Olavinlinna) rakennettiin kivilohkareista; graniittia opittiin työstämään vasta 1800-luvulla (Juvan kirkko).

Savonlinnasalin kivijalan kiilleliuske (kuvassa taustalla) on peräisin Orivedeltä Tampereen läheltä. Kiilleliusketta esiintyy eri puolilla Suomea. Savonlinnan lähin liuskekivilouhimo on Viinijärvellä Liperissä.

Geologin olkalaukusta löytyi kahdelle onnekkaalle ikiomaksi Retkeilijän kiviopas. Opas on ladattavissa sähköisenä geologian tutkimuskeskuksen sivuilta (www.gtk.fi). Rask kertoi, että arvokkaiksi epäilemiään kiviä voi lähettää postivapaasti kahden kilon verran tutkittavaksi GTK:n Kuopion aluetoimistoon.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Euroopan Kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Yhdistysten kevättori Savonlinnan kauppatorilla 20.5.2017

Puheenjohtaja Harri O. Halko kirjoitti ensimmäisenä nimensä kevättorin paperiadressiin. Muutaman seuraavan tunnin aikana vetoomuksen Nälkälinnan puiston ja kirjastorakennuksen puolesta ehti allekirjoittaa liki sata kävijää.

Tällaiselta näyttää graafikko Ritva-Liisa Virtasen suunnittelema Nälkälinnanmäki-serigrafia. Taiteilijan visiossa ovat yhtä aikaa läsnä mäen menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus; uhkakuvat ja toivo. Hunajan tuoksuista silkkipainotyötä pitelee käsissään taloudenhoitaja Matti Kosonen. Kymmenestä vedoksesta säästyi seuraavien arpajaisten palkinnoiksi kolme.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2017

Kaunis kevätsää houkutteli Nälkälinnanmäelle runsaasti väkeä. Osa istuskeli tuulelta piilossa kirjaston suojaisella seinustalla, osa nautiskeli kalliolla eväskorin antimista, osa viihtyi pienessä leikkipuisttossa. Mölkkymestarin tittelistä kisasi 24 henkeä, joukossa myös lapsia ja nuoria.

Mölkkykisaan osallistujista monet olivat konkareita ja tulokset sen mukaisia. Kahdenkymmenenviiden pisteen rajan ylitti kahdeksan kilpailijaa. Voittajan selvittämiseksi 27 pisteen tasatulos Torsti Aspivaaran ja Johanna Ekolan välillä oli ratkaistava ylimääräisellä heittokierroksella.

Seuran puheenjohtaja Harri O. Halko ojensi vapun 2017 mölkkymestarille Johanna Ekolalle kahden hengen lounaskortin Olavinlinnan ravintola Linnantupaan. Ekola pystyi revanssikierroksella nostamaan pisteensä 28:aan. Haastetta tuleviksi vapuiksi riittää kuitenkin sekä voittajalla että muilla kilpailijoilla, sillä 36 pisteen optimaaliseen tulokseen on vielä matkaa.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Savonlinna, kaupunki kallioilla 18.3.2017 Nälkälinnanmäen entisessä kirjastorakennuksessa

Savonlinna, kaupunki kallioilla -tilaisuus liittyy Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2017 teemaan "Luontoon yhdessä".

Tuleekohan tänne ketään? Esitelmöitsijät Toini Kurimo ja Raija Meklin järjestelevät kuumeisesti tilaa ja tarkistavat laitteiden toimivuutta ennen tilaisuuden alkua. Raija Meklin oli toinen "Leikkaan tytöistä", joilta idea kallioesitelmän ja muistelutilaisuuden järjestämiseen saatiin.

Väkeä entiseen kirjastorakennukseen Oili Mäen kuvakudonnaisen alle saapui Akvaario-salin täydeltä. Pääesitelmöitsijä Toini Kurimo ja maakuntamuseon tutkija Jorma Hytönen joutuivat odottelemaan, kun puheenjohtaja ja muut hallituksen jäsenet juoksentelivat etsimässä lisäistuimia yleisölle. Tilaisuus äänitettiin maakuntamuseon kokoelmiin.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Lue Jorma Hytösen tilaisuuden pohjalta Etelä-Savon kulttuuriperintötietokantaan kirjoittama artikkeli Hungerborg, Huutokallio ja Lutmitvuori - Savonlinnan kaupunkiluonnon perinnäiset paikannimet. Käytä ARTIKKELIHAKUA.

Hyvinvointimessut OKL:n hallissa 23.9. - 24.9.2016

Yhdistyksen pöydässä tunnistettiin Savonlinnan kaupunkikeskustassa sijaitsevia hyvän mielen maisemia. Kaikkien osallistujien kesken arvotut korttilajitelmat voittivat Tiia Hyypiä, Hilkka Leikas ja Antti Leskinen.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Kisalinna, kaikkien tuttu 17.9.2016 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Euroopan kultttuuriympäristöpäivien teeman merkeissä yhdistys järjesti yhteistyössä Oy Olavilan ja Savonlinnan Työväenyhdistys ry:n kanssa Kisalinnassa esitelmä- ja tutustumistilaisuuden. Historiantutkija Tero Tuomisto (keskellä vasemmalla) kertoi juhlasalissa pidetyssä esitelmässään mm. Kisalinnan rakentamisen taustoista ja tavoitteista, arkkitehti Kauko A. Tuomisesta ja nimivalinnoista. - STY:n puheenjohtaja Jarmo Linnamurto (keskellä oikealla) esitteli vieraille päärakennuksen tilojen lisäksi entisen lavastamorakennuksen.

Osittain valaistulla tyhjällä näyttämöllä asettauduttiin hetkeksi näyttelijöiden asemaan. Paikalla viihdyttiin pitkä tovi. - Moni kantoi opastuskierroksella kainalossaan Talojen taipaleelta -kirjaa, jota Työväenyhdistys oli anteliaasti asettanut esille mukaan otettavaksi.

Kierroksen lopuksi tupsahdettiin päärakennuksen kellarikerroksessa keskelle kiivasta toimintaa. Kuntosalissa valmistauduttiin paikallisiin voimannostokisoihin, joiden alkamiseen oli aikaa vajaa varttitunti.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Yhdistysten kevättori Savonlinnan kauppatorilla 21.5.2016

Kirjailija Vesa Luukkonen (oik.) sulki hetkeksi sateenvarjonsa ja poikkesi Nälkälinnanmäki-Seuran telttaan vaihtamaan kuulumisia pj Matti Kososen kanssa. Ilmatieteen laitos oli pitänyt lupauksensa. Vetta tihuutti ja ropisi tauotta aamukahdeksasta torin sulkemisaikaan asti.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Wappumölkkyä Nälkälinnanmäellä 1.5.2016

Vuoden 2016 mölkkymestaruudesta käytiin Nälkälinnanmäellä vapun päivänä tasaväkinen kamppailu. Voittajaksi selviytyi Pentti Malinen (keskellä) 26 pisteellä. Toiseksi tuli Leena Lankinen (oikealla) 25 pisteellä. Peräti kolmella oli 24 pisteen tulos. Ylimääräisen heittokierroksen jälkeen kolmannen sijan valtasi Jorma Lankinen (vasemmalla).

Malisen bravuuriheitossa kaatui kymmenen keilaa mutta mölkkykapula asettui ryhdikkäästi pystyyn. Seuran puheenjohtaja Matti Kosonen (kuvassa oikealla) paljasti tilaisuudessa, että keilat on sorvattu kotipihan vaahterasta. Sorvaajakin istuskeli sivummalla seuraamassa kisoja.

Nälkälinnanmäelle oli väkeä kerääntynyt edellisen vapun malliin kolmisenkymmentä henkeä, joista kisoihin osallistui kahdeksantoista. Jälkikasvuakin on luvassa. Pikkuinen Veera kokeili äidin avustuksella, miltä mölkyn heittäminen tuntuisi.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Miljoonatalo-kirjan julkistamistilaisuus Kolomosella 17.3.2016

Kirjan tekemisestä vastannut kolmihenkinen tiimi: kustantaja Markku Somerkoski, taittaja Hanna Juuti ja kirjailija Vesa Luukkonen.

Yleisöä oli paikalle kertynyt vajaa neljäkymmentä henkeä. Monet kertoivat muistojaan Miljoonatalosta Luukkosen katsauksen aikana ja sen jälkeen.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Mikä Hulikan ja Solmun kunnostuksessa maksaa? Paneelikeskustelu Kolomosella 27.1.2016

Kuvassa panelistit (vasemmalta oikealle): WillaNutun työnjohtaja ja työnohjaaja Eemeli Lahtinen, vanhoja rakennuksia kunnostanut Jaakko Suvantola, yli satavuotiaassa talossa asuva Riitta Moisander, Savonlinnan A-Killan puheenjohtaja ja kaupunginvaltuutettu Esa Valkonen sekä Etelä-Savon Rakennusperintöyhdistyksen sihteeri, rakennuskonservaattori Maria Luostarinen.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Aikamatka Savolan sahan ja myllyn historiaan 12.9.2015 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tapahtuma

Pääkirjasto Joelissa pidetyn esitelmäosuuden jälkeen siirryttiin Savolan tontille. Paljasjalkaisen savolalaisen Matti Makkosen opastuksella kierrettiin aluksi tehdasrakennuksia.

Matti Makkonen (keskellä) keräsi ympärilleen etenkin niitä, joilla oli Savolan-muistoja jaettavana

Vehnämyllyn alkuperäisessä asussa säilyneitä sisätiloja kiipesi ihastelemaan vain kymmenkunta henkeä, sen jälkeen kun ovien avautumista oli aikataulusekaannuksen vuoksi jouduttu odottamaan tunnin verran.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Jordanin myllyn tarina tutuksi -tapahtuma 13.9.2014

Esitelmä- ja muistelutilaisuuden asiantuntijat: K-Maatalous Oy:n asiakasvastaava, viljamies Ismo Turtiainen, kauppaneuvos Alpo Jordanin veljen pojan poika Jukka-Pekka Jordan ja ylimylläri Kaarlo Leikkaan tytär Raija Meklin. Tilaisuudessa oli esillä Sirpa Vihavaisen kotitalousopettajan erikoistyö "Vehnän jauhatus ja vehnätuotteet Savonlinnan valssimyllyssä", jonka laitteistokuvia vuodelta 1963 heijastettiin kaikkien nähtäväksi.

Kirjastolta siirryttiin viljasiiloon katselemaan kaupungin maisemia näköalatasanteelta käsin.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

50-vuotiskävelykonsertti vanhassa kirjastossa 22.8.2014 klo 12 - 17

Nälkälinnanmäki-Seuran järjestämässä kävelykonsertissa vieraili päivän mittaan arviolta 50 henkeä. Pääsalissa saattoi musiikin kuuntelun ohella lukea kirjaston ja mäen historiasta kertovia tekstejä. Akvaariossa pyöri lyhytelokuva 325-vuotias Savonlinna. Vuonna 1964 kaupunki juhli merkkivuottaan näyttävästi neljän päivän ajan. Kirjaston vihkiäisjuhla, josta nähdään filmissä katkelma, sijoittui kolmanteen juhlapäivään.

Moni kävijöistä kertoi vasta tyhjässä kirjastossa oivaltaneensa, miten hienosta arkkitehtuurista rakennuksen sisätiloissa oli kyse. Esimerkiksi ikkunarivin viuhkamaisesti sijoittuvat ulokkeet olivat kirjaston viime vuosikymmeninä peittyneet näkymättömiin tilanahtauden vuoksi jatkettujen hyllyrivistöjen taakse.

Pääkirjaston musiikkiosastolta oli valittu kävelykonserttiin sopivan rauhallista musiikkia. "Sinisiä hetkiä" kuunnellessa oli helppo keskittyä lukemiseen.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

TATSI2014-kulttuuritapahtumassa vanhassa kirjastossa 4.7. - 3.8.2014

Nälkälinnanmäki-Seura esitteli toimintaansa tapahtuman viimeisenä aukiolopäivänä 3.8. Puhumassa yhdistyksen sihteeri Kirsti Kukkonen.

TATSI2014-tapahtuman järjestäjä Soile Kinnunen, sisustusarkkitehti Risto Halme ja Nälkälinnanmäki-Seuran puheenjohtaja Matti Kosonen tutustumassa havaintoaineistoon ennen Halmeen esitelmän alkua vanhan kirjaston Akvaario-salissa. Taustalla Oili Mäen täkänän alla Kaiju Haanpään tekstiilejä.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.

Kurkistus "kongitalon" historiaan 15.2.2014

Tapahtuman seinäesite

Omistaja Jouko Kaipainen (selin oikealla) tuntee elokuvateatteri Olavin talon kuin omat taskunsa. Pääkirjastossa pidetyn historiallisen katsauksen jälkeen siirryttiin Olavinkatu 51:n pihalle ja sieltä edelleen Bio Olavin konehuoneeseen ja ullakolle, jossa hiiltynyt lankku muistuttaa vuoden 1932 suurpalosta.

Vierailun aikoihin Bio Olavissa esitettiin Disneyn elokuvaa Pirate Fairy. Tiistaisin elokuvaa olisi päässyt katsomaan kaksi yhden hinnalla.

Kuva: Hanna Finér

Klikkaa kuvaa nähdäksesi siitä suurennoksen.